Tietoa chihuahuoista

 

Täältä voit lukea tietoa rodusta, sen hankinnasta sekä hoidosta ja koulutuksesta.

Tässä linkki rotumääritelmään: http://www.chihuahua.fi/rotumaaritelma.htm

Mielestäni kaksi parasta koirakirjaa ovat Tuire Kaimio - Pennun kasvatus ja Anders Hallgren - Koiraongelmia ja ongelmakoiria (2009). Kannattaa lukea!

 

Historia

Chihuahuaa pidetään maailman pienimpänä koirarotuna. Se on saanut nimensä Meksikon suurimman maakunnan mukaan. Rodun oletetaan kehittyneen tolteekki-intiaanien pyydystämistä ja kesyttämistä villeistä koirista. Kaupunkiarkkitehtuurissa on käytetty koristeina Tulassa eläneiden pienten techichi-rotuna tunnettujen kääpiökoirien patsaita, jotka muistuttavat suuresti tämän päivän chihuahuaa. Rodun alkuperästä on kuitenkin ristiriitaista tietoutta, sen väitetään olevan jopa peräisin joko Kiinasta tai Egyptistä.

 Rotu rekisteröitiin Yhdysvalloissa ensimmäistä kertaa vuonna 1904, missä rodusta tulikin suuri suosikki ja sitä se on edelleen. Eurooppaan ja lopulta Suomeen chihuahuat levisivät vasta 1960-luvun alkupuolella.

Luonne ja hoito

Luonteeltaan chihuahuat ovat eloisia, reippaita, pelottomia, itsevarmoja, temperamenttisia ja itsepäisiä. Jokainen koira on kuitenkin yksilö ja vaikka tuttusi chihuahua olisi pelokas tai heikkopäinen haukkuja, voi oma chihuahuasi olla päinvastainen. Koulutuksella on erittäin suuri merkitys edellä mainittuun asiaan. Painotan erityisesti, että koolla ei ole merkitystä koulutukseen ja sen vaativuuteen.

Jotkut chihut ovat erittäin hellyydenkipeitä, joillain taas on niin kova meno päällä ettei sylissä ole aikaa istuskella. Chihuahuat kiintyvät kovasti omistajaansa ja näillä saattaa esiintyä eroahdistusta, jota ei kannata ainakaan omalla käytöksellä vahvistaa; kuin tulet kotiin tai lähdet kotoa, älä kiinnitä koiraan huomiota tai villitse sitä tai kuin menet vessaan tai muualle huoneisiin joihin koirilla ei ole asiaa, älä ota niitä mukaan tai avaa ovea mihin koira on suljettu toistaksi, jos se haukkuu ja tahtoo pois.

Chihuilla ei pitäisi olla miellyttämisenhalua, mutta koska joillekin maistuu herkkupalat tavallista paremmin, voi tätä ahneutta käyttää hyväksi vaikkapa kouluttamisessa. On myös chihuja jotka eivät kuuntele ja mieluummin haistelevat hajuja omaan tahtiinsa ja tulevat luokse kuin huvittavat, uroksilla voi olla taipumusta tällaiseen, mielestäni kuitenkin tähänkin voi vaikuttaa koulutuksella. Koira aistii kenellä on auktoriteettia ja ketä ei välttämättä tarvitse kuunnella.

Chihuahua ei välttämättä pidä kylmästä, joten talvisin ulkoilutakki on paikallaan. Kovilla pakkasilla ei kannata lähteä pitkille lenkeille! Ne tarkenevat kyllä aika hyvin kylmilläkin ilmoilla, mutta -15 ja -20 alkaa olla raja jolloin chihun tassut alkavat palella. Kovimmilla pakkasilla ulkoilut rajoittuvatkin lähinnä pissalenkkeihin. Rotu miellyttää siis ihmistä joka ei mielellään itsekään lähde ulos kylmillä pakkasilla tai rankkasateilla, ainakaan pitkäksi aikaa. Tosin meillä lenkkeillään säästä huolimatta.

Chihuahuan päälaella olevaa aukiletta kannattaa varoa, isku päähän voi olla kohtalokas. Joillain chihuahuaoilla tämä aukile ei koskaan umpeudu, se vaan pienenee. Lisäksi chihuahuoita kuolee niiden tapaturma-alttiuden ja pienen koon vuoksi.

Chihuahualla on ominaista saada "hengenahdistuskohtauksia" jota kutsutaan myös kroosaukseksi, jolloin koira vetää ilmaa sisään, yleensä nenän hetkellinen tukkiminen sormella auttaa. Sillä on myös taipumusta "hikkaamiseen" ja vapisemiseen. Nämä hetkelliset kohtaukset, jotka ovat vaarattomia, liittyvät pienen koiran henkiteihin ja ahtaisiin sieraimiin, jotka saattavat hetkellisesti painautua kiinni esimerkiksi koiran vetäessä hihnassa tai innostuessa. 

 

 

Narttukoiran omistajan arkeen kuuluu tietysti juoksut eli kiima parisen kertaa vuodessa, mikäli narttua ei aiota koskaan käyttää jalostukseen, suosittelen sterilisointia. Tämäkin kannattaa kuitenkin tehdä nuorena, jotta leikkauksesta saadaan kaikki mahdollinen hyöty. Narttu saa ensimmäisen kiimansa yleensä alle vuoden ikäisenä.

Chihuahuat ovat koostaan huolimatta hyvin terverakenteisia. Chihuahualla esiintyy periytyvää polvilumpion sijoiltaan menoa eli patellaluksaatiota, mutta jalostukseen käytettävät koirat on tarkastettava sen varalta ja mikäli sijoiltaanmenoaste on suuri (2/2), koiraa ei kannata käyttää jalostukseen. Pienille koirille tyypilliset sydämen vajaatoimintahäiriöt ovat myös melko yleisiä vanhalla iällä. Chihuahualla on esiintynyt myös etenevää verkkokalvon surkastumaa (PRA) ja harmaakaihia (cataract), sekä mm. silmissä liikaripsiä (distichiasis) tai sisäänpäinkääntyneitä ripsiä. Muina silmäsairauksina voisi mainita CEA:n ja PPM (ei luokitella chihuilla periytyväksi sairaudeksi). Muita perinnöllisiä vikoja ja sairauksia ovat muun muassa purentavirheet, hammaspuutokset, häntämutkat ja epilepsia. Myös vesipäätä on tavattu.

Chihuahua on kohtuullisen helppohoitoinen. Pitkäkarvainen harjataan ja kammataan joitain kertoja kuukaudessa, korvakarvat ja takapuolen pitkät karvat olisi hyvä selvittää karstan kanssa usein jotta ne ei takkuunnu jolloin saattaa joutua jopa leikkaamaan takun pois. Kynnet on leikattava ja korvat puhdistettava säännöllisesti. Koira pestään kun se on liannut itsensä. Pitkäkarvaiselle riittää pesu parin kuukauden välein tai vaikkapa kerran vuodessa ellei se käy näyttelyissä. Hampaita on hyvä pestä myös säännöllisesti, voi myös käyttää tahnaa suoraan suuhun ilman harjausta tai käyttää eläinlääkärillä hammaskiven ja plakin poistossa kerran vuodessa, tämä onkin tarpeellista vanhoilla koirilla.

Chihuahua on kaikkiruokainen, jos omistaja ei tee siitä nirsoa. Nirsouskin on yleensä opittua, ei luonnollista terveelle koiralle. Omistajan päätettävissä on, syökö koira kotiruokaa, itsetehtyä ruokaa esim. koirapuuroa vai pelkkää kuivamuonaa. Ruokintaa täydentää erilaiset luut ja hampaiden kuntoa ylläpitävät pureskeltavat. Ruokinnasta voi myös esimerkiksi kerran viikossa tehdä mielenkiintoista ja syöttää yksi ateria kokonaan aktivointilelun kautta.

Sisäsiisteyden oppimiseen menee kääpiökoirilla enemmän aikaa kuin muilla roduilla. Tähänkin voit itse vaikuttaa suuresti. Ulkona ei ole talvellakaan koskaan niin kylmä etteikö koiraa voi viedä sinne pissalle, täysin tottumiskysymys, varsinkin koiralle. Mikäli itse suosii papereita lattialla monessa paikkaa vielä koiran ollessa 5-6 kk ikäinen, voi sisäsiisteyteen mennä paljonkin aikaa. Mikäli otetaan tavoitteeksi se, että pentua viedään koko ajan ulos eli jopa yli kymmenen kertaa päivässä niin tulos on aivan varmasti erilainen, kuin yllä olevassa esimerkissä, koiran ollessa lähemmäs puolivuotias.

 

 

Liikunnan tarve ja aktivointi

Chihuahua on seurakoira ja koirakirjojen mukaan sen liikunnan tarve ei ole suuri. Se sopii hyvin kaupunkikoiraksi sinkuille tai vanhuksille. Voi olla, mutta se ei tarkoita etteikö tämän rodun kanssa voisi harrastaa ja etteikö chihut ansaitsisi isoa peltoa takapihalla maaseudun rauhassa.

Koirat eli myös chihut käyttäytyvät paremmin kuin niillä on tekemistä ja ne saa purkaa energiaa ulkona. Pitkien työpäivien ajaksi chihulle voi jättää aktivointileluja ja itsetehtyjä viihdykkeitä. Niiden kanssa voi lähteä vaikkapa viikonloppuna niin pitkälle lenkille että itse omistajakin empii jaksaako itse suoriutua siitä. Koirapuistot ovat kaupungissa hyvä aktiviteetti, varsinkin kun nykyään puistoissa on isojen ja pienten koirien puoli erikseen.

Toki on olemassa chihuja, joita ei huvita tehdä mitään tai niiden luonne ei vaadi erityisiä aktiviteettejä. Agility ja toko ei välttämättä sovellu kaikille chihuille, mutta harvinaisuus näissä lajeissa chihu ei enää ole!

Sen lisäksi että omistaja puuhaisi koiran kanssa usein jotakin ulkona ja sisällä, lujittaa koiran ja omistajan välistä sidettä ja sitä hetkeä voi käyttää hyödyksi koulutuksen kannalta. Pentunäyttelyt tai match showt ovat oiva tapa sosialistaa pentua.

Joka tapauksessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että mikä koiran tehtävä ja tarkoitus on. Se antaa paljon sinulle mutta myös sinun on annettava sille muutakin kuin ruokaa ja sohvan missä maata kuin sinulla on tekemistä tai kiireitä. Pienet pissalenkit chihuille (tekosyinä talvella kylmyys ja kesällä kuumuus) ei mielestäni ole hyväksyttäviä, lenkillä pitää tehdä muutakin kuin pissata ja niitä pitää olla useita päivässä. Tietysti koira joka ei paremmasta tiedä, ei sitä osaa kaivata. Mutta sitten kuin se sitä kaipaa niin saattaa ilmetä ongelmia käytöksessä.

Hankinta

Nykyään chihuahuoita myydään joka paikassa, Suomessa on kymmenittäin kasvattajia ja kymmenittäin muita kanavia josta chihuahuan voi hankkia, unohtamatta naapurimaitamme.

Ainut oikea paikka chihuahuan tai yleensä koiran hankintaan on kasvattaja. Kasvattajan ei tarvitse olla tunnettu tai "paras", mutta suosittelen jättämään kaikki epämääräiset internet -ja lehti-ilmoituksen huomiotta. Joillain kasvattajilla ei ole kennelnimeä, mutta se ei tee kasvattajasta huonompaa. Vierailu potentiaalisen kasvattajan luona ja hänen yleisten periaatteiden selvitys laajentaa varmasti kuvaa henkilöstä joka mahdollisesti kasvattaa pentusi. Vierailemalla Chihuahua Ry:n internetsivuilla, saat kattavasti tietoa, esimerkiksi useiden kasvattajien yhteystiedot.

Suuren suosion saattelemana sekarotuiset "chihuahuamixit", rekisteröimättömät pennut, pentutehtailijat ja pimeästi ulkomailta tulevat pennut lisääntyvät, tätä toimintaa ei missään nimessä pidä tukea ostamalla tällaisilta tahoilta pentuja, vaikka halvalla niitä saisikin. Terveydestä, vanhemmista ja puhdasrotuisuudesta ei ole mitään takeita. Paperit eivät ole koiralla näyttelyiden vuoksi!

Chihuahuaa, niin kuin mitään muutakaan koiraa ei saisi hankkia vain sen takia että kaverillakin on tai idolillakin on tai että kaikilla muillakin on sellainen. Koira on ehdottomasti suhteutettava omiin tarpeisiin. Mikäli asut ydinkeskustassa pienessä asunnossa ja et harrasta vaikkapa metsästystä, tokoa tai jälkeä, olisi vastuutonta hankkia ajo, -metsästys, -valjakko -tai paimenkoira, joiden kanssa saattaa tulla pahojakin ongelmia myöhemmin niiden kyllästyttyä virikkeettömään elämään. Täytyy ottaa myös huomioon, että mikäli olet luonteeltasi kykenemätön kouluttamaan dobermannia, on sekin aivan väärä valinta. Joskus tuntuu että nämä chihuahuatkin ovat dobbereita, vain pienessä koossa.

Mikäli sinua alkaa kiinnostaa rodun kasvattaminen, hanki riittävästi tietoa, ehkä kokemustakin muiden kasvattajien kautta ja harrasta rotua jonkin aikaa ennen lopullista päätöstä. Oikein tehtynä tämä työhönkin verrattava harrastus on vaikeaa, vastuullista, rankkaa ja rahaa vievää puuhaa. Pitää olla valmis kaikkeen mitä eteen tulee: narttu voi kuolla, viisi kappaletta urospentuja ei mene kaupaksi puolenkaan vuoden jälkeen, kennelin koiriin tarttuu tappava tauti tai elämänmuutoksen vuoksi koirista olisi luovuttava. Monet kasvattajat rakentaakin elämän kasvatustyön ja koirien ympärille. Lisäksi pitää olla ajantasalla uusista säädöksistä mitkä voi vaikuttaa pentujen rekisteröintiin, mm. pakolliset terveystutkimukset.

 

 

Lisää tietoa saat keskustelemalla harrastajien ja kasvattajien kanssa, internetissä on myös kattava paketti rotutietoa eri kielillä. Ethän kopioi tämän sivun tekstejä.

© All rights reserved by Yasmine Kokki 2012.